Aloitetaan ensimmäisestä ajatuksestani, kun kuulin nämä omassa kuunteluhuoneessani: nämä ovat ne kaiuttimet, mitä Gradient 1.2:t eivät...
KVG:sta liikkeelle ja tuotetta etsimään. Ihan halvin sen ei tarvinnut olla, mutta Acoustic Revivea ei löytynyt. Ostin sitten siihen perustuvan (Kiinan?) kloonin. Tämä Douk Audion puukoteloinen tuote oli olevinaan vähän parempi, joten sellainen hyppäsi ostoskoriin. Kuvassa sen päällä oli joku kristalli, joten ostin sellaisenkin. Rahteineen kustansi noin satakolmekymppiä, joten settiin verrattuna pieni hinta. Sitten vielä myöhemmin hankin tuolle kaveriksi iFin paremman 12V:n virtalähteen ja siihen vielä DC-purifierin.
Pysähdytään tähän hetkeksi ja perehdytään ennakko-odotuksiin ja -asenteisiin. Kun kerran olin lukenut positiivisia kommentteja tutuilta ja arvostetuilta tahoilta, niin halusin kokeilla. Näkemys oli, että jotain hyötyä laitteesta voi olla, mutta mitä ilmeisemmin se olisi enemmän tai vähemmän plasebon luonteista sellaista. Kaikki nuo puheet paremmasta unesta ja muista ”sivuvaikutuksista” kyllä laitoin sinne hörhölaariin, jonne en hifistelyä lukuun ottamatta juurikaan katso.
Mutta sitten paketti saapui. Puulaatikko oli yksinkertainen ja pelkistetty, ja se tuoksui hyvältä. Jotain hajustetta ilmiselvästi oli käytetty, tai sitten se oli pyyhitty Oil of Ulay:lla tai Brylkreemillä. Hetihän tuoksuvaa boksia täytyi kokeilla. Vähän suositusten vastaisesti laitoin boksin kirjahyllyyn välittömästi kuuntelupaikan taakse pään korkeudelle. Etäisyys takaraivoon n. 20 senttimetriä, mutta kuuntelutuolin selkänojan yläosa osittain siinä välissä.
No, arvaatteko, millä kuuntelin. Shelby Lynne tietysti ja digitaalisena. Otin Just a Little Lovin’:n ensimmäisen puolitoista minuuttia näytteeksi. Pätkä loppuu siihen taukoon, jonka jälkeen tulee nauhakaikuna n. 5 etuheleätä.
Ensin ilman käärmeöljyä. Ihan ok, soundi tutut kolahdukset ja haitsun kilinät, vahva läsnäoleva laulusondi tuttua juttua. Sitten boksista virta päälle ja ledi palamaan. Sitten käärme puri. Joku poisti äänikuvasta vanua ehkäpä kymmeniä/ kuutiometrejä soittimien välistä ja erityisesti laulajan ympäriltä. Ääni muuttui pehmeäksi, erottelevaksi ja taustaltaan tummemmaksi ilman, että taajuusbalanssi olisi muuttunut mitenkään. AIvan käsittämätön ilmiö ja todella vaikea kuvailla. Tämä muutos ilmiselvästi tapahtui korvien välissä, ei siellä stereoiden päässä. Uuden virtalähteen ja iPurifierin lisääminen suurensi vielä hieman eroa. Myöhemmin nostin boksia vähän ylemmäs, nyt se on ylempänä, kaiken kaikkiaan noin metrin päässä korvista.
Pink Pantherin tunnussävelet olivat myös hauska kokemus, fonien räkäisyys tasoittui ja taas ilman, että koettu taajuustasapaino olisi muuttunut mitenkään. Vinyylillä Sinatran äänen koko ja pehmeys korostuivat vielä lisää. Se suuri muutos on siinä, että musiikillinen kokonaiselämys muuttuu syvemmäksi ja oikeammaksi. Eli HiFimmäksi sanan alkuperäisessä merkityksessä.
Tämä on niin kummallinen juttu, että tutustuminen ei jää tähän. On ihan selvä, että tätä pitää kokeilla sokkona. Yleensä erot esim. kaapelien tai digisoittimien välillä tuppaavat häviämään, mutta tätä pitää koettaa. Itse asiassa tätä kokeiltiin sokkona ja koekaniini löysi eron sokkona. Tosin veikkaus laitteen päällä- ja poissaolosta sekä osui että oli osumatta, ero löytyi silti. Vertaiskokemuksia piti myös hankkia, toistaiseksi niitä kaikkia on leimannut jonkin sortin hämmennys eron suuruudesta. Muutaman pitkän linjan hifistelijän leuan jouduin siis kuunteluhuoneen lattialta korjaamaan. Arvauksesta puheen ollen, itse luulen, että tämä toimii suhteessa paremmin, mitä twiikatumpi ja tinkimättömämpi setti on, vaikka ensin itse ajattelinkin toisin päin.
Kummallista tämä kieltämättä on, mutta sama se. On boksi päällä pysynyt ja lämpimästi suosittelen kokeilua, tämä on halpa ja erilainen twiikki.