Aloitetaan ensimmäisestä ajatuksestani, kun kuulin nämä omassa kuunteluhuoneessani: nämä ovat ne kaiuttimet, mitä Gradient 1.2:t eivät...
Varsinkin alan jenkkilehdissä näkee usein kuuntelujuttujen sisällä mainintoja, joissa otetaan verrokiksi jokin huomattavasti kalliimpi high-end laite ja todetaan, että omassa (usein kalliissa) setissä testattava laite ja kallis verrokki ovat yllättävän lähellä toisiaan. Niin mitä? Kuinka lähellä? Mitkä erot ovat? Kannattaisiko oikeasti hankkia tuo halvempi?
Tuollainen yllättävän-lähellä-toisiaan -toteamus jättää kaikki konkreettiset vastaukset antamatta. Juuri nyt olen kuitenkin ajautumassa samansuuntaiseen tilanteeseen, kun tutustun Koran malliston pienimpään integroituun. Isoin löytyy hyllystä ja on viime kuukausina tullut tutuksi. Sinappi voisi kyllä mennä vaihtoon, mutta Kora ei!
Kora TB-140 on malliston pienitehoisin ja halvin laite. Hintaa on hieman yli 5000 euroa, joten mistään halpislaitteesta ei ole kyse. Teho 8 ohmiin on 70 Wattia kanavaa kohden. Yllätys on se, että tämä malli on koko malliston kattavin varustelultaan. Tästä löytyy pre-out sekä MM-levysoitinsisäänmeno. Muuten toimintalogiikka ja ilmiasu on samanlainen kuin muussakin mallistossa, kotelo tosin on pienempi ja etuseinässä putket eivät ole samalla tavoin esillä kuin isommissa malleissa. Kotelon malli ja materiaalit ovat samoja, mutta tuo monitoimiympyränappi on nostettu etuseinän akryyliosioon. Painoa laitteella on kymmenisen kiloa. Tehdas myöntää koko mallistolle 5 vuoden takuun.
Lyhyesti tekniikasta
Teknisista detaljeista innostuvien kannattaa tutustua vaikkapa yrityksen www-sivuilta löytyviin yksityiskohtiin. Koran vahvistimien erikoisuus on se, että putkilla (4 kpl kanavaa kohti) hoidetaan signaalin jännitteen nosto eli vahvistus. Virtareservin taas tarjoavat transistorit, jotka toimivat tässä kytkennässä siis aika lailla putkivahvistimissa käytettävien muuntimien tavoin. Tämä on loppujen lopuksi aika selväpiirteiseltä tuntuva tapa yhdistää putkien ja transistorien parhaat puolet. Kora kutsuu tätä nimellä Square Tube. Ainakin TB-400:n kohdalta tämä tuntui toimivan, omiin korviini se oli ja on yhä paras (mitenkään kontorolloiduissa olosuhteissa) kuulemani vahvistin.
Kotelo on ulkoasultaan siinä mielessä poikkeava, että harmaa väritys poikkeaa valtavirrasta. Omaan hyllyyni väri uppoaa ihan hyvin, etulevyn musta akryyliosa pehmentää kuitenkin vaikutelmaa. Liittimet ovat asialliset, vaikka takaseinän RCA:t ovat ehkä hieman ahtaasti sijoitetut. Itse kaipasin jo TB-400:n kanssa balansoituja liitäntöjä, mutta äänenlaadun kuulemisen jälkeen, kaipuu muuttui mitä suurimmassa määrin irrelevantiksi. On sama, onko rakenne balansoitu, jos ääni on, mitä on. Tässä yhteydessä siis otin balansoitujen liittimien puutteen annettuna, enkä jäänyt sitä sen enempää murehtimaan.
Se dilemma
Niin, itselläni uhkaa otsaan kasvaa tatti, kun lueskelen lehtiä, joissa verrataan laitteita kuuntelun perusteella huomattavasti kalliimpiin ja sitten todetaan epämääräiseti, että ”yllättävän lähelle testattava laite äänenlaadultaan pääsi”. Sitten ei tarkenneta tuota sen enempää. Tässä omassa tarkastelussa vertaamiselta saman sarjan isoimpaan malliin ei voi välttyä, mutta haluaisin sanoa jotain eksaktimpaa ja toivon, että se myös kuuntelujen perusteella on mahdollista. Peruutetaanpas puuhun ja läjdetään liikkelle tuosta Koran sisarusten, isoimman ja pienimmän keskiäisestä vertailusta. Olin perseelleini pudota, vaikka istuin, kun kuulin tuota pikku-Koraa ensimmäisen kerran. Tämähän on sama vahivstin tai pikkuisen parempi! No, toki lisäperehtyiminen avasi ja tarkensi katsantokantaani, mutta ensivaikutelma löi otsikkoon kuin se kuuluista metrinen halko.
Kora TB-140 on monessa mielessä identtinen soinniltaan TB-400:n kanssa. Ei siis vähän huonompi, vaan identtinen. Eron ihan oikeasti tuo vain pienempi teho ja sitä kautta esim Bowers & Wilkinsin 8002 D3:t toistavat basson hieman pidättyvämmin. Tämä puolestaan korostaa muun alueen erottelua ja pikkusisaruksen soundi vaikuttaa aika ajoin jopa referenssiä heleämmältä. Oma arvaukseni on, että hieman pienempään tehoon tyytyvä kaiutin voisi soida täysin kompromissittomasti.
Tähän mennessä aina, kun olen kuunnellut edullisempia, ja usein kalliimiiakin, vahvistimia, vastaan tulee kompromisseja äänen avoimuuden, balanssin, erottelun tai jokin muun subjektiiviseen sointiin vaikuttavan asian kanssa. TB-140 oli omaan korvaan näissä asioissa täydellinen. Ääni oli valmis ja hyvä. Hetken mietin vakavasti vahvistimen vaihtoa eli downgreidausta. Tuntui siltä, että 140 riittäisi mainoisti. No, pitää muistaa tuo bassotoistoon ja mahdollisesti tehoon liittyvä varaus.
Tuntuu siltä, että Kora on onnistunut siinä, mitä lupaa ja mitä monet muutkin, ehkä huonommalla menestyksellä, lupaavat. Eli sarjan vahvistimien ääni on identtinen ja vain teho kasvaa mallistossa ylöspäin edettäessä. Tämä olisi kyllä jonkin sortin sensaatio, mutta siltä tämä nyt vahvasti tuntuu. Oman kokemukseni mukaan aina muulloin vasta malliston yläpäässä nousevat erottelu ja balanssi halutulle tasolle. Muistutan jo nyt kriittisestä lukemisesta jä lähdekritiikistä. Ydinviestini on, että tämä vahvistin kannattaa todellakin kuunnella!
Kuuntelua
Ihan tarkoituksellisesti kuuntelin sekä samoja että eri näytteitä kuin TB-400:n kanssa. Shelby Lynne tietysti aloitti. Kantti-isku, haitsut, kaiut ja muut kilinät olivat paikoillaan juuri niin hyvin kuin voi olla. Mikään ei ole laittanut näitä tästä paremmaksi. Basarin iskusta puuttui tietty matala terävyys, balanssi oli melko kohdallaan nelisataseen verrattuna, mutta isku jäi aavistuksen vaisuksi. Nyt puhutaan kuitenkin todella pienestä erosta. Tuntemuksesta paremmin kuin havainnosta. Sen sijaan muut erotteluun liittyvät asiat ja pitkälti myös lauluääni olivat ihan samaa sarjaa eli siis parasta koskaan kuulemaani! Kriittisesti toki pitää miettiä, että onko havainto yleistettävissä vai koskeeko se vain tätä yhtä testibiisiä. Siis uusia näytteitä tuleen…
Toinen lukijoiden pakkopulla on Suzanne Vegan Tomas Diner. Tässä Vegan kokonaisääni oli aavistuksen verrokkina ohuempi. Erottelu oli ehkä ihan aavistuksen vaatimattomampaa, mutta taas korostan, ettei tässäkään yhteydessä mikään kotisetissä kuultu vahvistin ole pistänyt paremmaksi. Hämmentävästi kaikki nuo samat jutut tulivat esiin.
Sitten taas monen inhokkibiisi, tällä kertaa Dire Straitsin Private Investigations. Knopflerin ääni saattaa olla aavistuksen verrokkina ohuempi, mutta muuten soundi on lähes identtinen nelisatasen kanssa. Tässä en äänikuvan syvyydestä ole ihan varma, jäisikö vähän kaksiulotteisemmaksi takaseinään osalta. Ihastuttavasti tuo tausta on tumma ja äänet syttyvät ja sammuvat ehjästi. Kaikkein hauskinta on huomata, että matalien äänien alkuisku on täysillä mukana. Tuon teatraalisen osan bassoäänet ovat tarkat, erottelevat ja ulottuvuudeltaankin aivan riittävät.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt suosikkilevyni bassojen erottelun tutkimiseen, nimittäin Hunt for the Red October -elokuvan soundtrack. Siinä teemabiisi- laulaa mieskuoro antaumuksella venäjäksi ja aluksi tausta on ihan ohut kontrabassojen ja rumpujen ajoittainen säestys. Tämä on hyvä mittari sille, kuuluuvatko ihan hiljaiset bassopäässä tapahtuvat asiat mieskuoropaatoksen alta. Tässä tuli yllätys. Ne kuuluivat verrokkina paremmin! Tosin ihan näiden matalien säestysäänien balanssi oli hieman verrokkia ohuempi.
Kyllä tässä kokonaiskuva on kaikessa hämmentävyydessään syntynyt. Kyseessä ei ole laite joka on jotain sinnepäin kalliimpaan referenssi verrattuna. Tässä on laite, joka on ihan samanlainen kuin verrokki. Vähän tehottomampi ja miltei kolme kertaa halvempi!
Bassotoiston jykevyyden pieni puute lisää samalla erottelun illuusiota. Eli äänen aavistuksenomainen ohuus verrokkiin nähden ei ole pelkästään negatiivinen asia. Tarkan kuuntelun ja moninaiseen näytteiden jälkeen luulen, että äänikuva jää verrokkia aavistuksen pienemmäksi. Tämäkin ero on kaikilta kulmilta pohdittuna erittäin pieni.
Loppuaatokset
Klassinen musiikki toistuu kaiken kaikkiaan erityisen nautittavasti ja tarkasti, myös urkumusiikki. Olihan Snoop Dog:kin pakko laittaa soimaan. Kyllä tuo potki ihan kunnolla, joten nuo varaukseni ovat todella mitättömiä kokonaiskuvassa.
En olisi ikipäivänä uskonut, mutta jos vasta nyt olisin vaihtanut vahvistimen Koraan, tämä malli olisi riittänyt! Kyllä aion nelisataseni pitää, mutta TB-140 olisi itselleni riittänyt. Tämä on mielestäni aika kova juttu vahvistimen hinta huomioiden. Ei viiden tonnin vahvistin halpa ole, mutta onhan se kuitenkin kolme kertaa halvempi kuin viidentoista tonnin vahvistin.
Jos uusi vahvistin kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti kuunnella koko Koran mallisto, ainakin sekä pienin, että suurin. Ja tuskin se keskimmäinen näitä huonompi on. Mitä ilmeisimmin Koran mainostama lähestymistapa toimii käytännössä. Äimänä käkenä olen edelleenkin, nämä ovat edelleen parasta kotisetissä kuulemaani. Silti muistutan kriittisestä lukemisesta ja lähdekritiikistä. Samalla kaikin käytettävissä olevin keinon suosittelen kokeilua!