Boijs, boijs, boijs melkein lauloi Sabrina aikoinaan. Mahtoikohan arvata, että vajaan neljänkymmenen vuoden jälkeen hittiään voisi...
LAB12:n putkarit ovat fiksusti pakattuja, eikä mennyt kauaakaan, kun pääte oli tulilla. Nyt laite on vuorokauden verran ajautunut sisään ja uskaltaudun jo kertomaan kokemuksia.
Teknologiasta voi lukea täältä. Laite oli vakuuttava putkilaitteeksi, kohinoita ja muita häiriöitä on huomiota herättävän vähän.
Kirjoitan näistä vielä perusteellisen jutun erikseen. Mutta jo nyt on selvää, että nämä eivät häpeä laitteina millekään putkivahvistimelle hinnasta riippumatta! Tai yleensäkän millekään kuulemalleni vahvistimelle. Vaikka LAB12:n integre4:n ääni on ”epäputkimasuudessaan” erinomainen, ovat nämä merkittävästi edellä.
Ääni on erittäin tarkia ja resoluutiota riittää. Silti tässä on mukana aavistuksenomainen pehmeys ja äänikuva on aivan erinomainen. On myös turha tulla sanomaan, ettei putkarit voisi toistaa bassoa. Näissä on aivan mahtava basso. Mitään ylimääräistä pehmeyttä, löysyyttä tai epätarkkuutta ei näistä löydy.
Yllättävää on myös, kuinka kepeästi pääte ajaa Bowers & WIlkinsin 802 D3:ia. Totta kai huoneeni on pieni, mutta Porilaisten marssin kanssa pääsin -7 desibeliin. Rajoitetun tehon putkivahvistimessa mittareilla on ulkonäön lisäksi myös käyttöarvoa. Normaalissa kuuntelussani viisarit tuskin värähtävät. Tottakai triodimoodissa tehovarat tuelvat jossain vaiheessa vastaan, epäherkillä kaiuttimilla jo aikaisemmin. Mutta ultralinear -moodissa teho jatkuu pidemmälle ja ääripäiden toisto muuttuu vielä heiman painokkaaksi. Oma suosikkini on kuitenkin triode-mode ja sillä kyllä Magneplanar .7:aakin ajaa hyvän matkaa.
Jos siedettävän hintainen huppuvahvistinkombinaatio kiinnostaa, on tässä erityisen vahva vaihtoehto. Taisivat nuo legendaariset amerikkalaiset saada aika riesan näistä kilpailijoikseen. Kysy näitä demoon, kyllä kannattaa!