Voin avoimesti tunnustaa, etten ole koskaan saanut oikein otetta kuulokekuunteluun. Hyllyssä on aika ajoin ollut laadukkaitakin...
Avantgarden Triot ovat haastavat kaiuttimet sijoittaa kuuntelutilaan. Se haastavuus tulee siitä, että tilan tulisi olla iso, mutta kuunteluun soveltuva eikä mikään betonihalli. No, betonihallissa ne ovat nytkin.
Tästä tilasta löytyy mukava syvennys, mutta jälkikaiku on vahvuudeltaan ja pituudeltaan keskikokoista hieman pienemmän kirkon luokkaa. Tärykaikua ei ole, mutta sitä perinteistä sitten senkin edestä. Ääni on silti paras tai ehkäpä vähiten huono niistä tiloista, johon itse olen joutunut / päässyt nämä torvelot sijoittamaan.
Kytkimellä tehtyä vaimennusta olen käyttänyt keskiäänisille, mutta nyt taidetaan taas mennä suoralla vasteella. Triot ilmiselvästi hyötyvät reilusta toe-innistä. Triojen antama äänikuva on myös kaiuttimien kokoon nähden kapeahko, joten optimisijoituksessa kuuntelukolmio on tosiaan tasasivuinen tai jopa leveämpi asettelu on mahdollinen. Elementtien integroitumiseen tarvitaan jonkin verran etäisyyttä, mutta itselleni tämä ei ole ollut ongelma.
Kotimaiset Boijsit ovat ehdottomia suosikkejani. Mallistossa on kolme kotikaiutinta (keskimmäinen Five kuvassa) ja sitten nuo pienet, printatut puolikolmoset. Kuvan siniset ovat aktiivit ja mustat passiivit. Nuo Half Threet ovat ne kaiuttimet, joiden myyntitavoite on 100 paria. Aika kaukana yhä olen siitä, mutta ihan hyvin on kauppa käynyt.
Esillä on myös Clearaudion Master Innovation kahdella äänivarrella, mono- ja stereorasioilla. Mallistossa tämän yläpuolella on vain noin neljännesmiljoonan Statement. Durandin äänivarsi sopii tähän soittimeen erinomaisesti ja ääni on erotteleva ja jämäkkä. Levyn ympärysklamppi ei ole aina käytettävyysunelma, kun kaulakoruksi se on turhan teräväreunainen. Mutta hienosti se toimii. Soitin on luotettava, toiminnaltaan ennustettava ja pitää nopeutensa poikkeuksellisen jämptisti. Tämäkin jotain, jota Suomessa ei muualta löydä. Muutamia ankaria vinyylikriitikoitakin on tällä vakuutettu, kunhan kuunneltu levy on ollut tehtäväänsä passeli.
Akustiikka.com:in Diffaneita paikalta löytyy yli puolenkymmentä. Nämä ovat siitä hauskoja, että vaikutusta on helppo demota: Diffan on, Diffan off. Siitä huolimatta en ole mitenkään optimoinut näitä, kunhan olen vähän kokeillut ja tuupannut nykypaikoille. En myöskään malta näitä pistää keskelle käytävää, vaikka otimaalisempi sijoitus sitä vaatisikin.
Kotosalla muuten näitä voi kohtuullisen kätevästi käyttää myös tilanjakajina.
Tämä paneeli ei niinkään hajoita ääntä, vaan tuottaa sitä. Mielestäni tuotanto on myös erittäin hyvälaatuista, siis äänen. Magneplanar 3.7i on mielestäni malliston järkevin ostos. Jo demokaveri .7 on ääneltään hyvä, mutta kolmonen tarjoaa aidon diskanttinauhan sekä erinomaisen integroituvuuden kautta kuuloalueen. Hinta pysyy vielä jonkinlaisessa kohtuudessa. Totta kai bassot hyötyvät laadukkaasta subbarista, mutta showroomissa näitä kuunnellaan ilman subeja, koska alapää on melkoisen jämpti ohjaustehoa ollessa puolitoista kilowattia kanavaa kohti. Uskoisin tehoa olevan siis riittävästi. Ohjauskalusto on Electrocompanietin setti huippupäätteillä. Nämäkin kannattaa kuulla, kaiuttimia on esillä muuallakin, mutta niitä ajavia päätteitä ei Suomenmaasta muualta löydy.
Magnepanin vieressä muuten Boijsin Eight. Ihan uskomattoman hyvää ääntä viiteen tonniin. Ääntä tarjoillaan riittävästi ja subbaria ei tarvita.
Valikoimassani on useita vinyylipesureja. Yhdellä tavalla arvioituna myyn sekä markkinoiden kalleinta että halvinta vinyylipesukonetta. Kuvassa se arvokkain eli Clearaudio Double Matrix Professional Sonic. Kuten nimi sanoo, tässä on aika lailla kaikki pesutavat samassa ja täysautomaattinen toiminta. Tai ei ihan, sillä antistaattipyöritykset tehdään siirtämällä tuo taaempana näkyvä harja muutaman kierroksen ajaksi levyn päälle (ja alle).
Se markkinoiden edullisin? pesukone on tietysti Okki Nokki. Se tehdään nykyisin taas Hollannissa ja väri voi olla mikä tahansa, kunhan se on musta.
Avantgarde Duo GT iTron on oma suosikkini. Ehkä siitä syystä juuri tämä torvi on saanut ympärilleen sen ykkössetityksen. Edellä esitetyn vinyylisoittimen ohella tässä on mm. Silent Angelin aivan uskomattoman maukas MU-striimeri sekä DACcina MSB:n Discrete. Aktiivisia kaiuttimia ajelee AVM:n huippuetunen PA 8.3. Monorasian kaverina on Soundsmithin RIAA, joka on puolentoista tonnin hinnallaan ehkä luokkansa laadukkain. Tuo monotoisto on muutenkin sellainen asia, joka kannattaa kuulla. Tai ainakin itselleni se on ollut aikamoinen yllätys, kunhan lähdemateriaali on kunnossaö. Olkoon tämä viimeinen lause samalla MoFin vinyylien mainos.
Oma filosofiani on, että melkein kaikkea kannattaa kokeilla. Siis Tervetuloa! Lukumäärärajoituksia ei ole, kuunteluaika saadaan sovittua varsin joustavasti.Helposti ajatellaan, että kuunteluajan sopiminen on jotenkin vaivalloista tai noloa. Ei muuten ole. Päin vastoin, kun etukäteen sovitaan, niin tiedän varata ajan ja todennäköisesti jotain sopivaa tarjoiluakin. Eli tervetuloa, sovitaan kuunteluaika, taatusti mieleenpainuva tapaus tarjolla!