Hifistelyllä on sanana kyseenalainen maine. Sehän tarkoittaa kaikkea, missä rahaa syydetään huikeat määrät asiaan, jonka saa...
Aloitetaan kuitenkin termistä musikaalisuus. Itse en halua sotkea tätä termiä änentoistolaitteiden ominaisuuksiin, vaan varaan sanan pelkästään ihmisiin ja yksilöihin liittyväksi adjektiiviksi. Tämä siis selvyyden, ei egoismin vuoksi. Tuohon jälkimmäiseen kun liittyy kanssaihmisten vähättelyä epämusikaalisiksi, puukorviksi, lillukka-tarzaneiksi, renkaanpotkijoiksi jne. En voi itsekään kiistää omaa turhautumistani ihmisiin, jotka eivät tunnu kuulevan olennaisia asioita tai ymmärtävän kuulemaansa ja samalla suulla suuremmalla lausuvat toista. Toisten ihmisten kokemusmaailman kyseenalaistaminen (implikaationa suoraan tyhmäksi haukkuminen) ei kuitenkaan ole niin kovin asiallista ja kenellä meistä olisi oikeasti siihen natsojakaan.
Tuo musikaalisuus tai sen puute ei käsitykseni mukaan rajoita tai mahdollista musiikista ja laadukkaasta äänentoistosta nauttimista. Sen sijaan kokonaan ilman kiinnostusta itse musiikkiin tuskin löytyy riittäviä lähtökohtia keskittyneeseen musiikinkuunteluun.
Mutta miksi tuo keskittynyt musiikinkuuntelu on sitten mielestäni avain onneen. No siksi, että se kehittää ja ”kasvattaa” aivoja, lisää keskittymiskykyä ja rentouttaa. Musiikki tarjoaa tilaa sen tulkitsemiselle ja sisäistämiselle ja samalla keskittynyt tunnetilojen ja tulkinnan etsiskely kuitittelevat aivojen sopukoita, jotka kenites muuten jäisivät vähemmälle käytölle. Itse korostaisin myös kauneiden ihannointia. Tämä liitetään yleensä kuvataiteisiin ja estetiikkaan, mutta voi kauneus olla myös kuulijan korvassa. Toki kauneus on vain yksi pisara tulkintojen meressä, onhan niitä muitakin. Tuskin kirkonpolttohevistä nauttiva kuulija metsästää kaikista eniten nautinnossaan juuri kauneutta. Mutta eihän tämäkään mahdotonta ole, kyllä tulkintoja voi venyttää ja kauneuskin lienee suhteellista, voihan infernaalisen örinän välissä oleva taukokin tulkita kauneudeksi.
Ok, miten tuo laadukas äänentoisto tähän sitten liittyy? Jälleen kerran jokainen puhuu omasta puolestaan. Mutta oma kokemukseni on, että nautin nimenomaan keskittyneestä musiikin kuuntelusta sitä enemmän, mitä tarkemmin ja luonnollisemmin ääni toistuu. Itse olen hukannut joustavuuttani liikaakin jos joudun kuuntelemaan huonolaatuista ääntä (eismerkiksi televisiosta) liian kovalla, poistun huoneesta. Myöskään autossa laitan mjelummin toistimen kiinni kuin kuuntelen huonolaatuista ääntä.
On ihan selvää, että äänentoistoon liittyvät painotukset ja preferenssit ovat henkilökohtaisia. Mutta ihan jokaisen kannattaisi kyllä kokeilla musiikin keskittynyttä kuuntelua hyvän äänentoistolaitteiston kautta. Omaan kokemusmaailmaan on kovin vaikea sovittaa sitä ajatusta, etteikö tuo olisi ihan yleistettävä nautinto?