Aloitetaan ensimmäisestä ajatuksestani, kun kuulin nämä omassa kuunteluhuoneessani: nämä ovat ne kaiuttimet, mitä Gradient 1.2:t eivät...
Jossain vaiheessa settini virrat kulkivat sulakkeelta eteenpäin vain ja ainoastaan Furutechin tuotteiden kautta laitteille. Vaikka kyseessä on varsin maineikas ja pitkään alalla ollut merkki, niin setin muiden komponenttien muuttuessa, usko merkkiin alkoi hiipua. Furutechin tuotteet olivat selvästi hyvin kranttuja kokonaisuuden suhteen, eivätkä ollenkaan niin yleispäteviä kun olisin toivonut. Esimerkkinä virtaliittimet; kokeiltuani nykyisessä setissäni lähes jokaisen merkin virtaliittimen, jouduin toteamaan että kallein ei aina ole paras – ja että ruoho voi oikeasti olla vihreämpää aidan toisella puolella.
Jottei kukaan nyt ymmärrä väärin, niin oikeasti omassa tapauksessani kyse on enemän settikohtaisista pienistä viilailuista, eikä maata järisyttävistä eroista asioiden välillä. Sama kannattaa muuten pitää mielessä, jos lukee eteenpäin…
Tällä hetkellä omassa kuunteluhuoneessa on seinäpistokkeina Furutechin FT-SWS NCF. Jakoblokina on pitkään jo valmistuksessa ollut varsin maineikas e-TP609E, joka ei sisällä minkäänlaista filtteröintiä mutta on varsin laadukkaista komponenteista koottu ns tähtimaadoitettu jakobloki. Kaikki setin virtakaapelit ovat Audio Noten Isis -virtakaapeleita, joissa on hopeapinnoitetut, teollisuuskäyttöön valmistetut liittimet. Tosin seinäpistokkeen ja blokin välisessä kaapelissa on Furutechin uusimmat hopeapinnoitteiset IEC ja Schuko -liittimet. Mallimerkintä on FI-48 NCF (Ag) ja FI-E48 NCF (Ag). Kuunteluhuoneen virrat tulevat oman sulakkeen takaa.
Lisäksi setissä on erinäisiä pieniä Furutechin “tilpehöörejä”; NCF Booster ja Booster Signal -härpäkkeitä. Kotoisasti sanottuna “johdonkannattimia”. Blokissa on lisäksi 1 kpl Furutechin NCF Clear Line.
Furutechin NCF-tuoteperhe, kaikessa esoteerisuudessaankin, palautti osin oman luottamukseni Furutechin tuotteisiin. Olen useampaan kertaan todennut että kaikki kyseisellä kirjainyhdistelmällä varustetut jutut nyt vaan ovat toimineet omassa setissäni. Siksi hankin myös kokeiluun tuon Clear Line -mokkulan. En ala nyt käymään läpi (eli copy pastettamaan valmistajan sivuilta infoa) sen toimintaperiaatetta, jokainen voi tutustua siihen halutessaan itse. Oma kompetenssini ei myöskään riitä millään muulla kun subjektiivisella tasolla kuvaamaan laitteen toimintaa – tai valmistajan argumentteja.
Kun sain kyseisen mokkulan kokeiluun, töissä oli kiire ja muutenkin kärsivällisyys kiven alla. Pandemiakin oli juuri alkanut vaivata pääkaupunkiseutua.
Olin kyllä kuulevani jotain pientä muutosta äänessä, mutta totta puhuakseni ostin kyseisen kapineen kyllä varsin hätiköiden. Vaikutus oli selvästi vähäisempi kun olin odottanut. Toisaalta jotain tuossa ehkä nyt kuitenkin oli… olkoot. Ei se ainakaan pilannut soundia.
Kuukausien kuluttua koko asia oli unohtunut. Törmäsin parilla seuraamallani kansainvälisellä foorumilla hyvin samanlaisiin mielipiteisiin. Yksi Clear Line ei oikein tuntunut vakuuttavan. Ristiriitaisia arvioita. Muutama kapineen hankkija oli ostanut niitä useamman – ja kehui. Hmmm.
Ystävällisesti (kaupallinen)einno tarjoutui lähettämään toisen kokeiluun. Kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti tarkistin virtakaapeleiden vaiheet ja poistin sen yhden käytössä olleen mokkulan blokista, jotta tottuisin setin ääneen ilman Clear Line -mokkuloita, ennen kuin einnon lähettämä pakettia saapuisi perille.
Kun Postin tekstiviesti ilmoitti einnon lähetyksen olevan perillä, laitteet olivat sattumoisin lämpimänä ja olin ehtinyt kuunnella pari tuntia musiikkia. Noukin paketin automaatilta, kuuntelin tätä varten laatimani soittolistan vielä kerran läpi ja laitoin molemmat NCF Clear Linet blokiin.
Ensimmäisestä biisistä (Stina Nordenstam: Parliament Square) lähtien asia oli varsin selvä. Kuulin mielestäni aivan selkeän vaikutuksen. Kuuntelin saman soittolistan kokonaan. Irrottelin välillä epäuskoisena mokkuloita ja kuuntelin samoja biisejä useamman kerran. Mielestäni vaikutus oli hyvin selkeä; yksi vaikutti minimaalisesti ja kaksi vaikutti oman settini soundiin selkeästi. Siis yllättävän selkeästi. Nyt eron olemassaoloa ei tarvinnut pinnistellä. Oleellista tietysti on se että onko vaikutus toivotunlainen, eli muuttuuko soundi paremmaksi – vai vaan erilaiseksi?
Näin sen sitten koin: Ilman Clear Lineja soundi on lähempänä ja se on hyvin elävä – joka tietysti on useimmiten hyve. Vaan ei aina – riippuu mihin vertaa. Kun kytkin Clear Linet virtablokiin, soundi “rauhoittui”. Solisti ikäänkuin vetäytyy puoli askelta taaemmas. Asioiden mittasuhteet eivät muuttu, niiden ympärille vaan tulee ilmaa. Toisaalta musiikissa tapahtuu kummallinen, kokonaisvaltainen stabiloituminen. Soitinten ääni on kiinteämpi – jotenkin hallitumpi. Yksittäisiä soittimia on hivenen helpompi seurata. Kokonaisuus ei kuitenkaan hajoa, eikä musiikki muutu pistemäisiksi ääniksi, vaan pysyy edelleen hyvin koossa ja muodostaa koherentin esityksen. Musiikki säilyy musiikkina, eikä muutu erillisiksi, itsenäisiksi ääniksi.
Ensin soundi tuntui jopa jotenkin tummemalta – mutta ei se sitä ollut. Soundi vain on tarkempi ja siistimpi – ehkä voisi jopa käyttää sanaa puhtaampi. Mitään “käsijarruefektiä” ei myöskään synny – onneksi.
Totuttelun jälkeen, ilman Clear Lineja, soundi tuntuu “rakeisemmalta” ja hieman rasittavammalta. Ei siis ole syytä irroittaa niitä – eli yksi vielä ja sitten lasku. Ja kiitos einnolle.
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kiitokset kirjoittajalle, upea juttu. Olen erityisen kiitollinen siitä, että sain tänne sivustolle kuuntelukokemuksen, joka on omaa kirjoitustani vähemmän ”puolueellinen”. Itse käytän myös kahta Clear Line:a omassa virtafiltterissäni ja ääni on hyvä.