Hifistelyllä on sanana kyseenalainen maine. Sehän tarkoittaa kaikkea, missä rahaa syydetään huikeat määrät asiaan, jonka saa...
Keskustelun on aiheuttanut TAS:n politiikka lehteen valittutujen laitteiden hinnan suhteen. Eikä tämä nyt aivan ihme olekaan, sillä peruskaiuttimeksi lehdessä profiloituvat tuotteet kustantavat nykyään n. 100 000 dollaria. Siihen päälle tulee sitten ne kalliimmat. Samoin oheissettiä ei oikein saa alle sataantonniin, paitsi ehkä sveitsiläisen integroidun DAC:ceineen ja phonoetusineen vain 60 000 dollarilla!
Viherpesuna päätoimittaja Robert Harley muistuttaa, että merkittävä osa tuotteista ovat halpoja, esim. vain satasien laitteita. Lukumääräisesti näitä laitteita löytyy jonkin verran, mutta painotukset aivan hintahaitarin yläpäähän ovat kiistattomia. Viimeisen lehden kansikuvajutun etu- ja monopäätevahvistinten yhteenlaskettu hinta oli ”vain” 125 000 dollaria, mutta toisaalta pari juttua tuon edellä esiteltiin Boulderin 130 000 dollaria maksava etuvahvistin. Myös eurooppalaiset Audionetit olivat päässeet mukaan, etunen ja monot tasaraha 150 000 dollaria.
Autolehdistä luen mieluusti unelmia. Itselleni myös hifiunelmointi sopii. Käyttökelpoisuus on sitten toinen asia. Minulla ei ole varaa eikä haluaa sijoittaa Audionetteihin pitkälti toistasataa tonnia. Varallisuus ei myöskään riitä Ferrarin hankkimiseen kakkosautoksi. Kuitenkin olen kolmen ja puolen vuosikymmenen aikana laittanut rahaa varmaankin keskimääräistä enemmän kiinni äänentoistolaitteisiin. Voi siis hyvin olla, että testaamani hinta- ja laatutason laitteet ovat monille samalla lailla ulottumattomissa kuin itselleni nuo äänentoiston huipulla luuraavat Amerikan ihmeet.
Musiikkia Korviille -sivustolla pyrin saamaan kuunteluun kaiken hintaisia laitteita. Tosin erityisen tilauksen näen näille hinnaston yläpään laitteille, koska niitä ei joka kaupan hyllyllä ole ja siksi saatavuus esim. koekuunteluun voi olla huono. Amerikan herkkuihin verrattuna kyllä yksi nolla putoaa väkisinkin hinnasta pois.
Noissa kuuntelukokemuksia korostavissa ulkomaanlehdissä on se ärsyttävä piirre, että laitteet kuunnellaan yksitellen ja hyvin harvoin niitä edes kevyesti verrataan toisiin vastaaviin laitteisiin. En itse pysty kattavia vertailuja mittauksineen tekemään, mutta luotan jonkun verran kuulokuviini ja kerron oman subjektiivisen mielipiteen laitteiden äänenlaatueroista, jos vain se on mahdollista.
Yksi äänentoistoharrastuksen suola onkin juuri saada mahdollisimman mieluisa ääni mahdollisimman pienellä satsauksella. Pitää kuitenkin muistaa, että ihmisellä on tapana preferoida sitä oman laitteiston soundia, helposti siitä muodostuu referenssi myös siten, että ääni, johon on totuttu, kuulostaa parhaalta. Itse pyrin tätä harhaa vastaan taistelemaan kaikin voimin, mutta aina se ei ole helppoa.
Ennen kaikkea tulee muistaa, että jokainen meistä kokee äänen ja musiikin eri tavoin. Siksi koskaan ei pidä toisen puolesta sanoa mitään. En kyllä suosi myöskään äänen luonnehtimista itse kuulematta.