Yli vuoden odotuksen jälkeen sain maahantuojalta kaksi kevyehköä laatikkoa. Laatikot olivat isohkoja, mutta niiden sisältä löytyi pienemmät laatikot. Kuten mallimerkintä kertoo, kyseessä ovat pienikoteloiset laitteet, itse asiassa ulkoasu on identtinen KORAn pienimmän vahvistimen, TB-140:n kanssa.
Tutustuttavana oli siis PR-140 esivahvistin sekä DAC 140 D/A-muunnin. KORAn erillislaitteet poikkeavat integroiduista vahvistimissa siinä, että nämä ovat balansoituja ja siispä laitteiden takapuolista löytyvät myös XLR-liittimet.
DAC 140
DAC on siinä mielessä itselleni epäkäytännöllinen, että laite syö ainoastaan PCM-signaalia, tosin sitä sitten peräti 768 kHZ:n taajuudella ja 32 bitin syvyisenä. Olen itse hankkinut kohtuullisen merkittävän kirjaston DSD-tiedostoja, joten siinä mielessä tämä ei ole aivan optimaalista. Toisaalta erittäin korkea resoluutio mahdollistaa DSD_signaalin häviöttömän konversion, jonka voi tehdä esimerkiksi JRiverin avulla. Ajelin DACcia erinomaisella Silent Angelin M1T-striimerillä yhdessä F1 virtalähten kanssa. Daccia ruokittiin USB-inputin kautta.
DAC 140:n takapaneeli on ”busy”. Koaksiaali-inputteja on peräti neljä, AES/EBU:ja 2 ja USB löytyy myös. Itse asiassa vain usbin kautta saa tuota 700+ kiloHertsisignaalia sisään, muissa mennään puolet verkkaisempaan näytteistykseen. Itse muuntimen toimintaperiaate on hyvinkin samanlainen jo pidempään palvellun Klimax Katalystin kanssa. Molemmat käyttävät myös AKM:n DAC-sirua.
Koran vahvistimien päätepuolelta tuttu SquareTube -teknologia on näissä muissakin laitteissa otettu mukaan. Myös käyttöliittymä on ihan identtinen aiempiin malleihin verrattuna.
PR 140
PR-140 esivahvistin on myös käyttöliittymältään samaa maata. Oikeastaan ainoa ero integroituihin löytyy takapaneelista. Ulostulot ovat sekä XLR- että RCA-liittimillä. Sisäänmenoja on yksi XLR ja loput RCA:ta.
Molempien laitteiden kaukosäätimet ovat tukevia metallikimpaleita ja toimivat oikein hyvin. Laitteet eivät ole mitenkään erityisen massiivisia kumpikin painaa n. kuusi ja puoli kiloa.
Ulkonäkö ja ääni
Makuasioistahan ei pidä kiistellä, niiden kanssa on aina tappelun paikka. Omasta mielestäni harmaalla pinnoitetut akryylikeulaiset laitteet ovat hillityn tyylikkäät. Omaan maailmankuvaani sopii, että sisusta ja ääni ovat pintapuolta tärkeämmät. Toisaalta joku voisi sanoa, että kalliimman pään laitteissa hinnan tulisi näkyä näyttävinä yksityiskohtina tai suoranaisena bling-blinginä.
Nämä laitteet eivät ole ilmaisia. Etuvahvistin maksaa likemmäs 7 tonnia ja DAC jää kympistä vain viidensadan verran. Tällä hinnalla pitääkin saada hyvät laitteet.
No ovatko KORAT sitten hyvät. Ovathan ne, ääntä kuvaan tarkemmin myöhemmin ihan omissa jutuissaan js laitekohtaisesti. Mutta tässä vaiheessa sanon, ettei omassa setissäni ole näin hyvää ääntä aiemmin kuultu. Tuo DAC saattaa jopa pestä kaikki kilpailijansa. Oman kokemuspiirini DAC-hintojen yläraja on ollut kolmessa kympissä, jten ihan kalliimpia en ole päässyt omassa setissäni kuulemaan. Myös etunen on samaa maata, ääni on neutraali ja supertarkka. Mitään ei puutu, mitään ei tule liikaa.
Koran ääni on mielestäni aina ollut neutraali ja tarkkuudessaan parasta mitä on. Myös se paljon analysoitu äänikuva on aivan uskomattoman luonnollinen ja kolmiulotteinen. Ilman referenssiä en lähde suhteellistakaan parhautta mainostamaan, mutta kyllä nämä jatkavat KORAn traditiota, joka on, itselleni ainakin, absoluuttista huippua tavoitettavissa olevaan hintaan.