KORA TA-480 – parhaasta parempi?

Totesin aiemmassa kirjoituksessani Kora TB-400:sta sen olevan paras vahvistin, jota olen kuullut. Nyt sitten ihmettelen, josko parhaasta voi laittaa paremmaksi? Kora on jo jonkin aikaa mainostanut tulossa olevia päätevahvistimia, jotka toukokuussa Münchenissä esiteltiinkin. Järeämpi TA-480 kiinnosti niin paljon, että hankkiuduin ennakoivasti eroon TB-400 -integroidustani, joka oli se paras. Nytkö sitten päästiin parhaasta paremmaksi? Tämä kuuntelussa ollut pääte on muuten ensimmäinen tehtaalta koskaan ulos myyty yksilö, joten muualta ei taida vielä kirjoitettuja kommentteja neljäkasinollasta löytyä.

Uusi laite, tuttu ulkonäkö

Kora ilmoittaa tämän uuden päätteen olevan teknisesti lähes identtinen neljäsatasen integroidun kanssa. Paranoiaako vain, mutta mielestäni laite on isointa integroitua syvempi ja painavampi. Ulkoasu on kyllä muuten varsin identtinen, paitsi tuossa etulevyn ”ohjauspyörässä” on nyt kuoppa. On mielenkiintoista huomata, kuinka lähellä tämä uusi järein pääte on tuota järeintä integroitua. Putket etulevyn takana, takapaneeli, asetusvalikko jne. Merkittävin ero on siinä, että takalevyssä on vain RCA- ja XLR-sisäänmenot. Tämä jälkimmäinen tuo toki kuvaan mukaan kokonaan balansoidun toiminnan, joten pellin alla on muutosta tapahtunut.

Tuo Koran ulkonäkö saattaa jakaa mielipiteitä. Harmaa pinnoite on jotain harvemmin näissä laitteissa nähtyä. Akryylinen etupaneeli lainaa esteettisyyttä jo jostain Harman/Kardonin viritinvahvistimesta, vaikka nyt pleksin takana on vain keltainen näyttö, ei vihreää valoa tai viritysmekanismia. Toki putket pilkistävät hillitysti pleksin takaa, varsinkin hämärässä. Mitään hölmöjä korostusvaloja ei onneksi ole. Jäähdytysrivat integroituvat hillitysti koteloon ja ilmanvaihdosta on muutenkin huolehdittu. Tämä onkin perusteltua, sillä vähän yllättävästi TB-480 tuntuu lämpiävän reilusti TB-400:ta enemmän. 

Koran integroitujen yhteydessä esitetty Square Tube -teknologia on luonnollisesti käytössä, sehän oli juuri päätepuolen innovaatio, jossa päätemuuntajat korvataan transistoreilla, vaikka jännitevahvistus tehdäänkin kokonaan putkien avulla. No, tästä teknologiasta löytyy lisäinformaatiota Koran sivuilta. Pienimutoisesti laitteessa on etuvahvistimenkin toiminnallisuutta mukana, koska sisänmenon herkkyys on säädettävissä ”volumepotikalla” ja valikon kautta pääsee tarvittaessa kanavatasapainoakin säätämään. Valikon kautta myös valitaan, kuunnellaanko RCA- vai XLR-sisäänmenoa.

Oheislaitteiston olemus

Päätteen saapuessa oma laitteistoni oli kiusallisessa käymistilassa. Bowers & Wilkins 802 D3:t olivat juuri poistuneet rakennuksesta ja tilalle tulivat huomattavasti edullisemmat Magneplanar .7:t, tosin subbareilla säestettyinä. Muu laitteisto pysyi ennallaan, paitsi kaiutinjohdot vaihtuivat Nordostin Valhalla 2:sta Furutechin Speaker-Flux huippumalleihin. Tämä vaihdos piti tehdä, koska Magneplanarin liittimiin on hieman haasteellista tunkea haarukoita, enkä halunnut käyttää tässä välissä adapteria. Kaiken kaikkiaan tuo laitteistoni on kohtuullisen laadukas, ehkäpä esivahvistimen osalta kompromissi oli suurin, Koran oma etunen kun on vasta tulossa vuoden lopussa. Kokeilin päätettä kolmen eri esivahvistimen kanssa ja lopulta päädyin käyttämään omaa Klimax Katalystia etusena, vaikka levysoitin täytyykin kiinnittää digitoivaan inputtiin. Myös levysoitinpuolella on tulossa muutoksia, joten tämä oli siedettävä kompromissi tähän hetkeen.

Koran äänestä ei voi oikein puhua mainitsematta koko oheislaitteistoa. Jokainen, pienikin, muutos kuului suoraan ja sensuroimatta. Kokeilin virtajohtona sekä Furutechin NanoFlux NCF virtajohtoa että upo uutta Furutechin Project V1-touvia. Tuo jälkimmäinen valikoitui settiin, vaikka NanoFlux ja  Kora sopivatkin upeasti yhteen. Etuvahvistinten ja kaapeleiden osalta kokeilin montaa vaihtoehtoa, mutta edellä kuvatulla kokonaisuudella tein varsinaisen kuunteluarvion. Jos kuunneltava setti poikkeaa edellä esitetystä, mainitsen sen erikseen.

Ääni itse

Siinäpä se ongelma sitten onkin, miten kuvailla ääntä, joka on parasta parempi, mutta samaan aikaan olematon, koska oheissetti kuuluu täysin ketjusta läpi. Otetaan esimerkiksi iänikuinen Shelby Lynne ja Just A Little Lovin’ Oheissetti määritteli joka kerran, millaisen version kuulin. Täyteläisen ”vanhanaikaisen” version tarjosi etusena Mark Levinson 38S. Vastaavasti Katalystin versio oli tarkempi, ehkä hieman koleampi ja ajoituksellisesti tarkempi. LAB12 pre1 oli modernimpi, mutta sekin hippasen pehmeään päin kallellaan. Äänikuva oli Katalystia avarampi leveyssuunnassa. Mutta Katalystin lopullinen versio oli kyllä omaan makuuni paras. Odotan innostuneesti Koran omaa etusta, mutta digitoisto kyllä onnistuu Katalystillakin kiitettävästi.

Niin, se Shelby, siis Lynne. Heti ensimmäiseksi iskee basso. Pienten Magneplanareiden kanssa pitää käyttää subbaria, mutta ylä- ja keskibassot tulevt paneeleista ja nehän Magnepaneissa vaativat vääntöä taakseen. Sitä Kora totisesti tarjoaa. Olen ajanut Magneplanar .7:ja monenlaisella vahvistimella, esimerkiksi Koran edullisin 70-Wattinen integroitu TB-140 toimii oikein hyvin. Mutta piukea ja silti runsas basso vaatii kuitenkin ronskisti sitä tehoa. 

Kantti-iskuista jaksan paasata aina.  Jos tämä on liian kutumusiikkia, melkein saman kuulee SRV:n Tin Pan Alley -biisissä. Shelbyn kantit iskeytyvät melko pistemäisesti, mutta kaiku levittyy tasaisesti oikealle ja vasemmalle, kun joskus kaiku kummasti karkaa vain takaoikealle. Melkeinpä enemmän kiinnitin huomiota pelteihin äänikuvan vasemmalla puolella. Ne olivat balanssiltaan ”keskikirkkaat”, mutta erittäin mukavasti erottui iskuääni, resonanssi ja kaiku. Omaan makuuni ajoitus rakentui siis varsin halutulla tavalla. Taukopaikan etukaikuja oli maksimimäärä ja silti tarkoitukselliset äänet hallitsivat musiikillista sisältöä, häiriöäänet eivät häirinneet, ne vaan olivat mukana. En ole tästä kappaleesta parempiresoluutioista tulkintaa koskaan kuullut ja tässä tapauksessa resoluutio ei ollut vääränlaisen kirkasbalanssisuuden, sinänsä toivottu, sivuvaikutus.

Pink Floyd ei jätä häiriöääniä levyihinsä, muuta kuin tarkoituksella. Wish You Were Here:n alku on hauska, kun siinä Gilmour tuhisee ja vielä vetää kunnolla henkeä ennen kuin kitara kunnolla tulee mukaan. Tätäkin voi käyttää resoluutiobongaukseen, mutta sitten koko bändin soittaessa äänikuva on todella ehjä, tarkka ja makea. Studioalbumissa Gilmourin vinkulaulu ja kitara muodostavat biisin puolivälissä ehjän kokonaisuuden, mutta myös taustariffiä hyräillään mukana. Tuo onkin jo pykälää haastavampi kuulla kunnolla. Kora/Katalyst -yhdistelmä tarjoaa tässä parasta kuulemaani artikulaatiota. 

Yhteenvetoa äänestä

Täytynee yhdistellä havaintoja yleisemmällä tasolla, etten toista liikaa itseäni. Katalystin kanssa Kora tarjoaa tarkan ja runsaahkon basson.  Runsautta ei kuitenkaan ollut liikaa. Reilubassoisetkin näytteet pysyivät varsin hienosti kuosissa. Toki tässä on kyse myös subbarien säädöistä, käytännön jakotaajuus oli siinä 50 Hz huitteilla. Yritän tässä keskittyä nyt juuri siihen bassoon, jota vahvistin potkii kaiuttimiin. Pohjan ulottuvuus on sitten enemmän subbareista kiinni.

Äänikuva on erityisesti tarkka. Esivahvistimesta ja muusta oheissetistä riippuen äänikuvan koko vaihtelee, mutta Kora ei tunnu äänikuvaa rajoittavan. Klimax Katalystin kanssa äänikuva on hieman monomainen, aavistuksen kapea ja soittimet ovat jopa hieman pistemäisiä, mutta syvyyttä riittää sitten senkin edestä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun äänikuvan leveys ja syvyys tuntuvat olevat toisiinsa lähes kääntäen verrannollisia. Orkesterimusiikissa on makeaa, miten kolmiulotteisesti sinfoniaorkesteri piirtyy äänikuvaan. Mahdolliset laulusolistit ja kuoro löytyvät omilta paikoiltaan syvyyssuunnassa. Myös pianokonsertoissa piano, jouset ja muu orkesteri rakentuvat todella hienosti äänikuvaan.

Pienimuotoisemmassa ja akustisessa musiikissa kaiut kuuluvat luonnollisesti ja tarkasti. Tämä liittynee toiston ajalliseen tarkkuuteen. Vierastan termiä musikaalisuus, mutta nyt on sitäkin pakko nostaa esiin. Kun soittajat tekevät musiikkia, fraseeraavat, vaihtavat mikro- ja makrodynamiikkaa, manipuloivat sävelkorkeutta, pitävät taukoja jne. SIlloin puhutaan musiikin tekemisestä ja sitä kautta musikaalisuudesta. Tämän musikaalisuuden Kora välittää erinomaisesti. Tuntuu siltä, että juuri niin hyvin kuin oheislaitteisto ja itse taltiointi sen mahdollistavat. 

Loppupohdinta ja suositus

On ihan selvää, että edellinen paras kohtasi voittajansa, Itselleni on myös selvää, ettei päätevahvistin tästä voi paljoa parantua. Olen kuullut Koraa kalliimpia vahvistimia, mutta en ole päässyt satojen tuhansien laitteita kontrolloiduissa oloissa ja-/tai omassa setissä kuulemaan. En siis voi tietää ollaanko huipulla vai vasta matkalla sinne. Hieman yli 15 tuhatta euroa on iso raha päätevahvistimesta. Omasta mielestäni se on kuitenkin vielä mahdollinen satsaus lähes kenelle vain, ainakin pidemmällä aikavälillä ajateltaessa.  Koran etulevyssä ei ole timantteja eikä kuparisia jäähdytyskanavia, tämän laitteen kanssa on keskitytty enemmän sisältöön kuin esillepanoon. Laite toimii ongelmattomasti, on hiljainen ja ominaisuudet ovat kaikin tavoin riittävät. Ja ääni ainakin omaan korvaani on parasta melkoisesti parempi. Suosittelen tutustumista tulenpalavan lämpimästi.