Aloitetaan ensimmäisestä ajatuksestani, kun kuulin nämä omassa kuunteluhuoneessani: nämä ovat ne kaiuttimet, mitä Gradient 1.2:t eivät...
Jokaisella kaapelivalmistajalla on huippumallinsa. Furutech ja Neotech ovat ”järkevien” kaapelivalmistajien maineessa hinnoittelun osalta. Huippu RCA-kaapelien hinnat ovat ”vain” nelinumeroisia ja molemmilla eka numero on kakkonen. Referenssin roolia itselläni on jo melko pitkään näytellyt Furutechin LineFlux RCA. Nyt tämä tutuksi tullut luottopelaaja sai itselleen hopeisen kilpailijan Neotech Amazonin. Furutech on 1,2 metrinen ja Neotech tasan metrinen.
Lähtöruutu
Yksi kaapeli on Furutechin ehkäpä setissäni pessyt, se oli Kondon Audio Noten järeämpi hopeakaapeli. Furutech on ääneltään mielestäni neutraali. Ääni on hieman kirkas, mutta ei mitenkään erityisesti diskanttipainotteinen. Basso on tarkka ja skarppi, mutta ei korostunut. Ääni aukeaa kivasti, tarkkuutta piisaa, mutta samalla mukana on hillitty yleissävy. Kondo tarjosi kaikkea hieman enemmän, kirkkautta tuli jopa aavistuksen liikaa yläkeskiäänialueelle. Erottelua piisasi, mutta hillitty sävy oli tiessään. Kaapeli ei ollut räikeä, mutta tuuttasi silti ronskisti joka taajuusalueella. Kirkkaamman kokonaisuuden osana esillepano olisi voinut olla oikeastikin räikeä. Nyt vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli juuri sopivasti.
Salkkumiehet nurkissamme häärii…
Sitten saapui salkussaan Neotechin Amazon. Käärmeöljystä ei ole kysymys, kuten Furutechissa, tässäkin on panostettu mekaaniseen laatuun merkittävästi. Kyse ei siis ole käärmeöljystä, mutta salkku kyllä oli käärmeennahkajäljitelmää! Sisällä oli sitten paksut ja jäykähköt kaapelit. Nämä ovat myös hieman epäkäytännölliset, sillä laadukkaan oloiset liittimet ovat varsin pitkät ja jäykän johdon kanssa tämä väistämättä syö hieman tehollista pituutta. Laitteiden ahteri ei myöskään mahdu kovin lähelle seinää näiden kanssa.
Äänikuvausta
Amazon oli sisäänajamaton, joten nämä kokemukset ovat muutaman kymmenen tuntia soineista kaapeleista. Ääni on kirkkaampi kuin Furutecheissä. Yläkeskiäänialue on kuitenkin riittävän hillitty, räikeyttä ei ole, ihan ylin diskantti helähtää hieman kirkkaammin, mutta se ei häiritse. Keskiäänialueella balanssi on myös hieman elävämpään suuntaan, mutta silti hillitympi kuin Kondoissa. Basso on hyvin samanlainen kuin Furutechissa. Kun muut äänialueet tässä hopeakaapelissa ovat aavistuksen enemmän esillä, voi tulla mielikuva hillitymmästä bassosta. Tämä ei silti pidä paikkaansa, koska tarvittaessa kyllä bassorumpu jysähtää ihan kunnolla.
Erottelussa Neotech tuntuu pesevän Furutechin. Tämä on loogista, kun miettii taajuustasapainoa. Erityisesti lauluäänet saavat esitykseensä kyllä selvän boostin luonnollisuutta. Yliartikulaatiota en ole havainnut. Poppi ja klasari molemmat toistuivat mainiosti, varsinkin orkesterimusiikilla orkesterin äänikuva jäsentyi erinomaisesti. Ison sinfoniaorkesterin viulupultti oli iso ja dynaamiset vaihtelut kuvautuivat tarkasti. Toisaalta tässä Furutech on myös hyvä. Yksittäisten äänten syttyminen ja sammuminen menee luontevasti ja luonnollisesti. Samoin kaiut ovat pitkiä. Näissäkin erotteluasioissa laittaisin hopean ehkä hieman kuparin edelle tässä vertailussa. Aina siis hopea ei ole häpeä!
Loppumietelause
Nämä X-techit ovat mielestäni siedettävän hintaisia, mutta kuitenkin kiistatta huippukaapeleita. Furutech LineFlux kustantaa 1,2 metrin mittaisena 2100 euroa ja Neotech Arizona metrisenä 2490 euroa. Hopeakaapeliksi Neotech on jopa ”edullinen”. Molemmat tarjoavat ihan parasta ääntä, jota RCA-kaapeleista itse olen saanut irti. Kondot olivat vakuuttavat, mutta kompromissina pidän omassa setissäni Neontechia jopa parempana. Jossain toisessa setissä ja toisen ihmisen korvin Furutech voi hyvinkin olla paras, vaikka oma näkemykseni on selvä, oma järjestykseni mustan hevosen kanssa olisi 1) Neontech 2) Kondo 3) Furutech.
Olen toki puolueellinen, mutta suosittelen tutustumista molempiin techeihin.